Miksi tämä blogi on perustettu? Blogit mielletään nykyään jo hieman vanhanaikaiseksi itseilmaisun keinoksi, mutta monia kuitenkin miellyttää niiden formaatti. Saa sanottua sanottavansa, eikä tarvitse stressata, onko blogilla yhtään seuraajaa tai tykkäystä. Liekö muualta sosiaalisesta mediasta tuttu tykkääminen edes mahdollista monilla blogisivuilla, tuskinpa. Jos haluaa oikeasti keskustella jostain asiasta, voi mennä monille suomenkielisille keskustelupalstoille ja ilmaista mielipiteitään siellä, mutta moni bloggaaja ei kaipaa keskustelua. He haluavat vain paikan, jonne voi rauhassa kirjata ajatuksiaan. Miksei sitten riitä täysin yksityinen päiväkirja, joko käsin kirjoitettava tai tietokoneen kovalevylle Wordissa näpyteltävä? Ehkäpä jos tietää, että on jonkinlainen mahdollisuus siihen, että joku joskus lukee kirjoituksia, haastaa se kehittämään ajattelua ja kirjoittamista toiselle tasolle ja innostaa aina vain kehittymään ja kehittämään sekä ajattelua, että myös blogin aihepiiriä, eli tässä tapauksessa klezmermusiikin harrastusta.
Koska kyseessä kuitenkin on henkilökohtainen blogi, ei välttämättä tarvitse olla niin tarkka esimerkiksi oikeinkirjoituksesta. Kaikki kirjoittajat eivät jaksa välittää jokaisesta väliviivasta, vaikka tietää, että niitä tietysti tulisi käyttää mahdollisimman selkeän ja ymmärrettävän tekstin tuottamiseksi. Moni ei halua mennä myöskään keskustelupalstoille tai muuhun sosiaaliseen mediaan esittämään mielipiteitään, sillä tuntuu siltä, että nykyisessä keskusteluilmapiirissä on mahdotonta esittää oikea- tai puhdasoppisuudesta poikkeavaa mielipidettä. Omia ajatuksia ja mielipiteitä on mukavampi työstää kaikessa rauhassa, esimerkiksi juuri omassa blogissa.
Doina klezmer
Blogin nimi tulee yhdestä klezmer-musiikin alatyypistä. Tämä musiikkityyli on valittu jopa YK:n alaisen UNESCO -järjestön maailmanperintökohteeksi, immateriaalisen kulttuuriperinnön kategoriassa. Doina ei ole vain osa klezmer-musiikkia, vaan sitä esitetään myös muissa musiikkityyleissä nykyisen Moldovan ja Romanian alueilla, eli Bessarbiassa, mistä moni klezmerin kappale on peräisin. Valitsin tämän nimen, koska se kuvastaa sitä, kuinka kulttuurit kehittyvät, tekevät yhteistyötä ja ovat toistensa kanssa tekemisissä, vaikka samaan aikaan ne pystyvät säilyttämään oman erikoislaatuisuutensa. Tämä ilmaisee yleistä filosofiaani vastustaa suuria hegemonisia kulttuureja ja vaalia pienempiä kulttuureja, sekä elävöittää ja kehittää niitä yhä edelleen.
En tiedä, olenko oppinut tämän kuuntelemalla klezmeriä, vai miellyttääkö klezmer minua niin suuresti tämän elämänasenteeni ansiosta. Mutta klezmerin tulee todellakin elää, sillä musiikki on mielestäni ensisijaisesti tarkoitettu eläväksi musiikiksi. Erilaisten bändien studiokikkailut ja elektroninen musiikki ovat hienoja asioita, mutta se ei ole sitä, minkä minä miellän musiikiksi. Toisaalta totta on tietenkin myös se, että jos meillä ei olisi tallenteita, moni musiikkityyli olisi saattanut jäädä täysin unholaan. Siksi kannatankin perinteistä tapaa liittyen siihen, kuinka aikaisemmat sukupolvet ovat oppineet soittamaan ja hallitsemaan uusia kappaleita. He ovat kuunnelleet, kuinka vanhemmat polvet ovat sen soittaneet, opiskelleet sen ulkoa ja ajan myötä lisänneet omaa tulkintaansa ja tehneet kappaleesta taas hieman uudenlaisen. Ehkäpä tämä yhteisöllisyyteen palaaminen ratkaisisi myös monet yhteiskuntamme ongelmat. Kansa takaisin kansanmusiikin pariin! Aloitetaan se matka tämän blogin parissa.